Tuhka Niin kadotettu maailmamme Herää kylmyyteen käsissämme Vain tuhkaa on Miten kauan me harhailtiin Ja vaikka sylissämme kaunein on Ja vaikka käsissämme avaruus Niin enään emme löydä reitillemme
Cenizas Entonces, nuestro perdido mundo despierta a la frialdad En nuestras manos sólo hay cenizas Cuánto tiempo vagamos... Y sin embargo la mayor belleza está en nuestros brazos Y sin embargo el universo está en nuestras manos Nosotros todavÃa no encontramos nuestra órbita.